sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Yhden tähden hotelli / Riihivuori Teatteri

Yhden tähden hotelli / Riihivuori Teatteri, Muurame

Ensi-ilta 9.6. 2016, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastuksen suunnittelu Heikki Vihinen
Puvustus ja tarpeisto Tiina Oksanen
Äänet, tehosteet ja miksaus Mika Savolainen
Valosuunnittelu Arto Saarelainen

Rooleissa : Sanna Pietiäinen, Joni Leponiemi, Suvi Salomaa, Jouni Huhtaniemi, Anette Ekholm ja Pauli Hanhiniemi

Orkesteri Varsovan Liitto : Ari Kankaanpää/Heikki Markkula, Valtteri Tynkkynen, Janne Salkolahti ja Mikko Rekonen

 Oli ehtinyt vierähtää 1,5 viikkoa edellisestä teatterireissustani ja hetken (todellakin pienen hetkisen vain) ehdin pohtimaan, että mitäpä jos alkaisikin käymään harvakseltaan teatterissa, jotta ehtisi tehdä muutakin ja jaksaako sitä vapaasta viikonlopusta uhrata puolet kesäteatterireissuun Keski-Suomeen. No, ikävöimästä itseni yllätin ja niin sitä suunnattiin auto kohti Riihivuorta, joka näemmä toimii laskettelukeskuksena talvisin. Vuorelle oli muuten melkoinen nousu! Mietin, että selviäisikö sitä hengissä lainkaan, jos yrittäisi polkupyörällä tietä ylös? Luultavimmin minun kunnollani ei.

 Olimme paikalla erittäin hyvissä ajoin ja paikalla oli myös tuttuja Jyväskylästä (teatteriharrastus yhdistää), joten mikäs siinä oli rupatellessa mukavia ennen esityksen alkua. Itse esityksestä minulla ei ollut juurikaan ennakkotietoa. Muistan hämärästi, että vastaavaa oli vedetty muutama kesä sitten Sappeella ja siinä oli vetonaulana Jorma Kääriäinen. Jäi näkemättä kyllä se, vaikka Jorma hieno artisti onkin.

 Teatteri sijaitsi kauttaaltaan katetussa "linnakkeessa" ja mieleeni tuli ensin, että kas nytpä ollaan jossain luxusluokan autotallissa, jossa on Jallu-pullot siistissä rivissä baaritiskin hyllyllä, spa-osasto ja orkesterikorokekin vielä. Näyttämö ei siis kauheasti häikäissyt. Sitten takaseinä aukesi ja sen takaa paljastui upeat näkymät Päijänteelle ja myöskin tuore aviopari Jokke ja Laura Savolainen (Joni Leponiemi ja Suvi Salomaa), jotka olivat varanneet vähän toisenlaisen häämatkan korpihotelli Ansakorpeen. Hotellia ja kaikkea muuta toimintaa pyörittää Ansa (Sanna Pietiäinen) ja kävi mielessä, että taas näitä yksinäinen-nainen-pyörittää-yksin-bisnestä-ja-voivoi-ja-kohta-tulee-entinen-heila-ja-koko-porukka-keksii-keinon-saada-liiketoiminta-nousuun - tyylinen juttu, joka kuulosti kovin tutulta juoniratkaisulta. Tuoreen avioparin lisäksi paikalle saapuu myös Ketolan pariskunta (Jouni Huhtaniemi ja Anette Ekholm), jolla on liitto rakoilemassa sekä iskelmätähti Kari "Kerma" Koistinen (Pauli Hanhiniemi), jolla on selkeästi ollut Ansan kanssa jotain sutinaa ja aina vakkarihuone vapaana odottamassa.

Kerma ja Ansa 

 Jo heti alkuvaiheessa totesin mielessäni, että tämä näköjään kuuluu sarjaan teatteriesityksiä, joita ei katsota minkäänsortin kriitikkolasit päässä. Juoni kun oli täysin ennalta-arvattavissa ja varsinaisesta teatterielämyksestä tämä oli kyllä kohtalaisen kaukana. Kyse olikin sitten aivan toisentyyppisestä elämyksestä. Varsovan Liitto kun ei ollutkaan mikä tahansa humppaorkesteri ja heti ensimmäisenä biisinä tuore sulho Jokke kajautti ilmoille käskyn/pyynnön/kehoituksen "Anna mulle lovee", ja meikäläistä vietiin kuin kuoriämpäriä. Bändi oli muuten siitä jännä, että sieltä lähti soimaan biisi kuin biisi ja jos erehtyi sanomaan esim. taikasanat "rakas", jo lähti Tapsa Kansan hittibiisin ensitahdit soimaan. Kerma Koistinen taas totesi, että hänellä on tästä asti aikaa ja yhteislaulun ainekset olivat siinä. Pauli Hanhiniemi on kyllä sen sortin artisti, että miehen esiintymistä katselisi ja kuuntelisi ikuisuuden (tosin ei Leponiemen Joniakaan koskaan ole väkisin joutunut katsomaan...). Kukaan toinen ei tiettyjä biisejä tulkitse niin kuin hän itse. Lauluvoimaa löytyi kyllä muultakin sakilta. Ansa lauloi aikuisesta naisesta niin kuin aikuinen nainen osaa, Kirsi Ketola (Anette Ekholm) revitteli Ingallsin Laurasta varsin vakuuttavasti.

Nuoripari Savolainen (Joni Leponiemi ja Suvi Salomaa) 

 Näytelmässä kumottiin ennen väliaikaa melkoinen määrä drinkkejä. Väliajalla osa katsojistakin maisteli nimikkoshotteja Kerma ja Sinko, meikäläinen nautti yhden makkaran kirjaimellisesti kaikilla mausteilla, sillä sinappiin lensi joku ötökkä. Väliajan jälkeen estradille raahusti varsin kalpeata, mutta samalla värikästä sakkia. Garderoobista oli kaivettu kaikenlaista päälle peruukkeja myöten ja tietennii kuultiin "Äiti pojastaan pappia toivoi" ja saatiin keskustelu kääntymään Pieni talo preerialla-sarjaan ja sen ikonisiin hahmoihin (tässä vaiheessa vetäistiin se Ingallsin Laura hihasta). Mielessäni palasin muutaman vuoden taakse Kesälahdelle Kiteen kupeeseen, jonka paikallisessa baarissa kolme isäntää istui varsin hartaina tuopit käsissään nurkkapöydässä keskellä päivää (yhdellä oli suurinpiirtein pilkkihaalarit päällä, kesällä) katsomassa Pieni talo preerialla ja yksi kehui, miten hieno mies on Charles. Tämä tarina on tosi!

 Yhden tähden hotelli kohosi mielessäni viiden tähden hotelliksi siinä vaiheessa, kun Kerma Koistinen saapui paikalle kumisaappaissa ja erävehkeissä ja näytti aivan Nuuskamuikkuselta. Vain piippu puuttui! Kuultiin sitten nimittäin Moody Bluesin "Nights In White Satin" (lienee suomenkieliseltä nimeltään Sametinpehmeä yö?) sellaisena tulkintana, että melkein itku pääsi meikäläiseltä. Upea veto!


 "Osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen" ... Näin se menee. Kökölläkin juonella selvitään voittajina maaliin, ja tämän esityksen vahvuudet on jossain ihan muualla kuin käsikirjoitus-ja ohjauspuolella. Laulujen välissä voi aina katsella niitä taustan upeita kesäisiä maisemia, eipä ole vastaavaa nähty muualla. Kotimatkalla voi myös ihmetellä Hotelli Harjunsalmea, joka kohta peittyy kasvillisuuden alle ja aina siinä vaan muutama auto pihassa on...

 Pakko muuten lopuksi mainita, että esityksen jälkeen pääsin vihdoinkin tapaamaan Hanhiniemen Paulin ihan kasvokkain. Mieheni kanssa olimme nimittäin ensitreffeillä Kolmannen Naisen keikalla kymmenen vuotta sitten, ja hääpäiväkin on juuri tuo keikkapäivä. Otettiin Paulin kanssa pilviotsie! (Kamera ehti napata kuvan ennen kunnon poseerausta, mutta onhan tämä hauska näinkin.)


Esityskuvat (c) Jiri Halttunen

(näin esityksen vapaalipulla, kiitos Riihivuori Teatteri!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).