torstai 28. toukokuuta 2015

Ilkka Heiskasen 30v-taiteilijajuhlassa

Rakkaudella Teidän, Ilkka Heiskanen / KUT, Keuda-talo

Ilkka Heiskasen 30v-taiteilijajuhla 22.5. 2015

 Viime perjantaina loppuunmyydyllä Kerava-salilla ja minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana Ilkka Heiskasen 30v-taiteilijajuhlassa. Yhtään ei tiennyt mitä tuleman pitää, ja sehän on aina hauskaa se. Aluksi Ilkka ilmoitti (kuten kaikilla keikoillaan kuulemma), jotta "30 vuotta olen kärsinyt taiteen vuoksi, nyt on teidän vuoronne!"

 Lavalle asteli myös soitinarsenaalin kera näyttelijä-muusikko Jone Takamäki, joka loihti soittimistaan erilaisia tunnelmia ja maalaili ikään kuin taustoja alkupuolen ohjelmalle. Ilkka muisteli nuoruusvuosiaan Keravalla, ja niiltä ajoilta oli säilynyt punakantinen vihko, jonne oli kirjoittanut runoja. Kiintoisaa! Pari runoa kuultiin - toinen kertoi koiravanhuksesta ja toinen pyöräverstaan pitäjästä ja oivallisesta luistintenteroittajasta "Sammakosta". Saimme kuulla myös mm. Yrjö Jylhän pysäyttävän "Kaivo"-runon sekä Lauri Viidan "Alfhildin". "Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät"...  Aika tuntui pysähtyvän ja pala nousi kurkkuun.

 "Naurua kyynelten läpi", totesi Ilkka helmikuussa tekemässäni haastattelussa teatterista parhaimmillaan, ja tämä taiteilijajuhla oli tästä kyllä täydellinen osoitus. Upeiden runotulkintojen lisäksi saimme otteita paristakin Sibelius-aiheisesta näytelmästä sekä Veikko Lavin maailmasta. Lavalle asteli mainio viiksiniekka Pedro Hietanen ja katsomon puolelta yllätyksenä saapui Rea Mauranen - tällä kolmikolla on kierretty ristiin rastiin Suomea Lavi-aiheisen "Riemujen piirakka"-esityksen kera (jonka nimessä ei ole kuulemma kaksimielisiä vivahteita). Pari laulua vetäistiin ja käsikirjoituksesta poiketen kuulimme bonuksena vielä vauhdikkaan ja loppua kohti villisti kiihtyvän "Silakka-apajalla", jonka kertosäkeessä minäkin osaan laulaa mukana tarvittaessa.

 Missä Ilkka Heiskanen, siellä mukana myös tavalla tai toisella Veikko Huovinen ja Huovisen tuotannosta kuulimme hervottomat tarinat "Juopottelijan etiikasta" sekä siitä, miten olisi käynyt jos Tarzan olisi viidakon sijaan yrittänyt varttua ja sinnitellä Suomessa.

 Väliajan jälkeen Ilkka esitti kokonaisuudessaan Matti-Juhani Karilan kirjoittaman ja Vesa Vierikon ohjaaman monologiesityksen "Leninki" (ensi-ilta ollut jo vuonna 2008 Teatteri Vantaassa, Ilkka kiertää myös keikoilla ympäri Suomea esityksen kera), jossa vaimonsa jättämä yksinäinen mies Usko Haverinen saa keskellä yötä yllättävän puhelun ja koko homma lähtee hitusen käsistä. "Leninki" vierailee Hämeenlinnan Teatterissa syksyllä 2015 ja aion ehdottomasti mennä uudestaan katsomaan, sen verran nautinnollinen pieni suuri tarina tämä oli. Kirjoitan siitä syksyllä myös enemmän. Äärimmäisen huvittava oli tarina, mutta toisaalta tuli myös hyvin surumielinen olo yksinäisen miehen ja maan lukuisien muiden uskohaveristen puolesta.

 Illan päätteeksi lavalle saapui Heikki Lund (Keski-Uudenmaan Teatterin johtaja, Ilkan kollega ja ystävä), joka pienen juhlapuheen lisäksi ojensi Ilkalle Suomen Näyttelijäliiton myöntämän Kultaisen ansiomerkin. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joista tulen olemaan itsekin vanhempana ylpeä ja niitä on suuri kunnia olla todistamassa.

 Katsomo hurrasi ja taputti seisaaltaan pitkään.

 Kotomatkalla mietin, että alkaa minullakin olemaan Ilkka Heiskasen fanituksen 30v-päivät lähellä ja ehkäpä jo ylitettykin. "Velipojan on vetänyt ihan puhumattomaksi tässä..." / Mutapainin ystävät

Ilkka Sibeliuksena HML:n Teatterissa (c) Tommi Kantanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).