Haastattelussa Veikko Pulli

 Teatterin monitoimimies Veikko Pullin tapasin Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa heinäkuussa 2013 (kyllä vaan, tästäkin on vierähtänyt jo yli vuosi...) kesäteatterin lauantain tuplaesitysten välisellä tauolla.

Vuonna 1988 syntynyt Veikko on horoskooppimerkiltään härkä. ”Mä oon Tyrvännöstä kotoisin, tällä hetkellä asun Parolassa ja niillä Hattulan kulmilla olen asustellut koko ikäni.”

Mitä harrastat? ”Moneen vuoteen en ole ehtinyt oikein harrastamaan mitään, kaikki aika menee tavalla tai toisella teatterin parissa. Tai no, periaatteessa Hattulan teatteri on mulle harrastus. Muulle harrastustoiminnalle ei vaan ole aikaa.”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Heh... No, mä en osaa sanoa ”ei”. Se on kaiketi se mun vahvuuteni/heikkouteni...” Veikko naurahtaa.

Minkä taidon haluaisit osata? ”Kyllä mä luulen, että se vahvin halu kääntyy ehkä musiikin puolelle, ja siitä nimenomaan joku instrumentin soittaminen. Se on alue, joka mua kiinnostaa. Suuta osaan soittaa ja kännykkää, mutta mitään muuta en sitten osaakaan. Pikkupoikana tosin soitin vuoden verran klarinettia, mutta sitten jouduin valinnan eteen. Vaihtoehtoina oli klarinetin soitto tai Miniteatteri, ja liityin sitten Miniteatteriin. En kadu päätöstäni, mutta mietin, että olisin voinut olla fiksu ja säilyttänyt ne molemmat. En tiedä olisiko siitä ollut hyötyä, mutta iloa ainakin.”

Jos nyt tarttuisit soittimeen, mikä se mahdollisesti olisi? ”Kyllä mä luulen, että tarttuisin klarinettiin edelleen. Se on persoonallinen soitin ja sitä ei löydy ihan joka kulmasta. Uskon, että se sopisi mun tyyliini.”

Löytyykö suvustasi muita teatterin parissa työskenteleviä? ”Ei löydy muita. Mä olen ollut meidän suvun ”musta lammas” siitä lähtien, kun en halunnut mennä ammattikouluun putkimieheksi, vaan halusin lukioon ja sitä kautta Teatterikorkeakouluun. Sen olen kuullut, että äidin puolen suvussa pari sukupolvea taaksepäin olisi ollut joku ns. kyläviihdyttäjä, mutta se on ehkäpä ainoa jonka tiedän.”

Missä vaiheessa olet ensimmäistä kertaa kiinnostunut teatterista? ”Hattulan kirkkoherra muistuttaa mua aina siitä, että mä olen ollut nelivuotiaana Tyrvännön enkelikirkossa enkelinä, mutta varsinainen teatteriharrastus mulla alkoi 7-vuotiaana. Silloin liityin Hattulan Harrastajateatterin lapsiryhmään ja siitä se sitten oikeastaan lähti. Koulussa mä olin aina näyttämöllä, oli juttu mikä tahansa, eikä siinä aina välttämättä tarvittu näyttämöäkään, heh. En tiedä mikä mut teatterin pariin veti, kai se on se itsensä nolaaminen, joka kiinnostaa! Kavereitakin oli toki mukana, mutta samaa innokuutta ei sieltä löytynyt.”

Muistatko ensimmäisen roolisi? ”Muistan kyllä, ei sitä voi unohtaa. Se oli Hattulan harrastajateatterissa ja vuosi oli 1995. Mannerheimin Lastensuojeluliitto täytti silloin vuosia ja me tehtiin sellainen koulukiusaus-aiheinen juttu alakoululle, ja mä esitin siinä M.A.L.L.I.-miestä, joka saapui aina erilaisiin kiusaamiskohtauksiin paikalle ja kertoi, miten asia tulisi hoitaa. Muistan sen ikuisesti...mulla oli punainen viitta ja punainen lippis, johon oli tehty foliosta antennit. Se oli hienoa aikaa!” Veikko muistelee lämmöllä.

Missäs vaiheessa menit sitten Miniteatteriin? ”Sinne menin 1999. Siinä kävi niin, että harrastajateatterin nuorten ryhmä hiipui ja yritin jostain löytää korvaavaa ryhmää tilalle. Tätini sitten ehdotti Miniteatteria, ja sinne suuntasin. Aluksi olin mukana opetusryhmissä ja kerhoissa ja sitten näytelmissä. Aulangon Satuteatterissa olin ensimmäistä kertaa mukana kesällä 2000 Ronja Ryövärintyttäressä. Tutustuin siellä mm. Suonpään Sauliin ja Virtasen Mikkoon. Miniteatterin toiminnassa mä olen edelleenkin mukana, olen johtokunnassa. Olen ollut sekä näyttelijänä että valosuunnittelijana siellä, ja viimeisin juttu, missä olin mukana, taisi olla ”Kipinähai” syksyllä 2008. Siihen tarvittiin isokokoista vajaaälyistä pikkuveljeä, ja mua pyydettiin mukaan...”

”Lavalla mä olen Hattulan Harrastajateatterin ja Miniteatterin lisäksi ollut Parolan Musiikkiteatterissa (mm. Kesäyön uni), Lautsian Kartanoteatterissa (mm. Viulunsoittaja katolla-musikaali) ja Teatteribarrikadissa (Kyrsyä). Tekniikkapuolella olen tehnyt sitten useammassakin eri teatterissa.”

Tiedän mitä teit viime kesäteatterissa (c) Teatterikärpänen

Opiskelet tällä hetkellä? ”Kyllä, mä oon Metropolia Ammattikorkeakoulussa esittävän taiteen koulutusohjelmassa esitys-ja teatteritekniikan suuntautumisvaihtoehdossa. Huh mikä nimi! Valmistuttuani musta tulee esitys-ja teatteritekniikan medianomi, ja valmistun keväällä 2015. Opinnot aloitin syksyllä 2011.”

Oletko koskaan hakenut Nätyyn tai TeaKiin? ”En koskaan. TeaKiin mä olin hakemassa valo-ja äänisuunnittelun laitokselle ja olin jo hyvässä vaiheessa ennakkotehtävissä, mutta se vähän kariutui sitten. En nähnyt, että se olisi kuitenkaan mun paikkani. Tää Metropolia on enemmänkin mun juttuni”, Veikko summaa.

Mitä mahdollisesti tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Mä oon tehnyt nuorisotyötä/sosiaalipuolta jonkun verran. Pari vuotta sitten syksyllä mulla oli sellainen kausi, ettei ollut oikein muita hommia, ja koska olen ollut myös seurakuntatyössä paljon mukana, niin sitä kautta olin puolisen vuotta seurakunnalla nuorisotyössä. Sitä hommaa mä voisin kyllä tehdä, jos taide ei tarjoaisi mulle sitä mitä haluaisin.”

Onko sinulla ammatillisessa mielessä ns. esikuvia? ”Hienoja taiteilijoitahan on Suomi täynnä, tunnettuja ja tuntemattomiakin. Mä oon niin paljon eri ihmisiä tavannut näissä teatteripiireissä, että kädet ei riittäisi jos niitä kaikkia upeita tyyppejä lähtisin luettelemaan. Ns. vanhan koulukunnan jäärät mua on erityisesti aina kiinnostaneet... Jos sitten lähdetään ihan julkkispuolelle, niin pikkupojasta asti olen kyllä ihaillut Vesku Loiria, Heikki Kinnusta ja kumppaneita. Ne, jotka nolaavat itsensä televisiossa, ovat mulle idoleita! Musiikkipuolelta kuuntelen kovasti radiota ja Spotify soi myös, ja sit ihan tietyistä Semmarit eli Seminaarinmäen Mieslaulajat on mun ihan ehdoton suosikkini, ja se on ainut jota kuuntelen ihan kokonaisuutena, muilta kuuntelen vaan yhden hitin ja sit vaihdan jo artistia.”

Luettelepas nyt vielä, että mitä kaikkea olet teatterin parissa tehnyt! ”No oon ollut lavalla näyttelemässä. Oon ohjannut pari juttua Hattulassa, käsikirjoittanut myös. Hattulan Harrastajateatterissa olen puheenjohtajana ja siinä roolissa olen tehnyt kaikenlaista. Oon ollut graafikkona, tiedotusvastaavana, tiedottajana, kuvaajana, editoijana tehnyt taltiointeja, valo-ja äänisuunnittelijana, valo-ja äänitarkkailijana, Kaupunginteatterissa olen valomiehenä mm. operoinut seuraajaheitintä eli liikuttanut lamppua kun suuri tähti juoksee pitkin lavaa... Täällä Kaupunginpuistossa mulle on tullut sitten näyttämömestarin, vahtimestarin ja nyt viimeksi käyttöpäällikön tehtävät, eli sitä kautta olen saanut kosketusta kokonaisvaltaiseen teatterin pyöritykseen. Puvustamaan en ole joutunut kertaakaan. Tarpeistoa olen kyllä tehnyt. En ole meikannut enkä kammannut. Kuiskaajana olen ollut ja lippuja olen myynyt. Kahvia olen keitellyt. Laulanut olen, mutta soittanut en!” Veikko luettelee kuin apteekin hyllyltä.

Mitkä työt ovat mahdollisesti olleet ne itsellesi merkittävimmät, vai pystyykö niitä laittamaan järjestykseen? ”Näytteleminen on ollut sydäntä lähellä, jossain kohtaa se tosin selkis mulle, että en tee siitä ammattia, mutta pidän sen rakkaana harrastuksena, ja sitten käännyinkin sinne tekniikan puolelle ja sieltä etenkin valotekniikka on tullut itselleni läheisimmäksi niistä alueista. Kaikki muukin on ollut mukavaa, mutta ei yhtä antoisaa ja miellyttävää tehdä. Siinä hommassa varmasti tuun jatkamaan. Kokonaisuuden hallintakin on hyvin mielekästä, ei mikään ylimmän johtajatason kaiken hallinta, vaan se, että on mahdollisuus tehdä kaikkea. Täytyy vielä todeta, että päivääkään en oo tehnyt sellaista, mistä en tykkäisi. Näyttämölläoloajoista etenkin se Kyrsyä jäi kyllä vahvasti mieleeni, jos joku yksittäinen pitäisi mainita, ”kauhukesäteatteri” on aika erikoinen lajityyppi...” muistelee Veikko, ja luettelee samaan hengenvetoon monta muutakin jollain tavalla merkittävää työtään kun vauhtiin pääsee. Lista olisi kohtuullisen pitkä lueteltavaksi...

Mikä on mielestäsi parasta teatterissa noin yleensä? ”Yhteisöllisyys, ihmiset sekä työryhmässä että katsomossa ja se välitön palaute, joka siinä ympärillä leijailee. Nämä on ehdottomasti parasta.”

Näyttämöllä ollessasi podetko ramppikuumetta? ”Kyllä vaan. Mua ihan pelottaa, jos ei yhtään jännitä kun menee näyttämölle. Silloin tietää, että nyt ei homma suju, koska siitä pienestä jännityksestä ja sen laukeamisesta tulee ainakin mulla se kantava voima näyttämölle. Tekniikkapuolella ihan sama homma, kyllä mulla se jännitys on sielläkin mukana ja kaikissa hommissani. Loppuaplodeissa se vasta laukeaa.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Siellä harrastajateatterin lastenryhmässä kävi kerran niin, että mulla oli kiirevaihto pukuhuoneessa ja meillä oli niin, että oli näyttämö ja siinä vieressä tyttöjen pukuhuone ja sitten poikien pukuhuone. Mä juoksin näyttämöltä poikien pukuhuoneeseen, tein sen vaihdon ja kuulin juorukaiuttimesta, että mun iskuni on tulossa ihan kohta. Juoksin takaisin näyttämölle, ja kas, mun housuni valahtaa alas. Se ei onneksi tapahtunut näytöksessä, vaan taisi olla kyseessä kenraaliharkat. Ratkaistiin se homma sitten niin, että vaihdettiin pukuhuoneet toisinpäin. On sitä kaikkea muutakin tapahtunut, housut ratkesi kesken Palatsitanssiaisten Verkatehtaalla, Viulunsoittajassa penkki romahti meidän alta ja lisäksi mä olen aika kova jekuttaja, mitä tulee viimeisiin näytöksiin. Se on sitten ihan oma lukunsa”, Veikko naurahtaa.

Käytkö katsomassa myös muiden esityksiä ja onko joku esitys jäänyt erityisesti mieleesi? ”Kyllä, niin paljon kuin vaan suinkin ehdin ja varsinkin ”vanhojen tuttujen” esityksiä ja paikoissa, joissa olen itsekin ollut mukana tekemässä tavalla tai toisella. Ypäjän ”Viulunsoittaja katolla” jäi kyllä mieleeni, se oli ihan huikeaa. Kun sellainen määrä ihmisiä tuodaan lavalle, niin huh huh. 40 näyttelijää ja kuorolaista, 20-henkinen orkesteri, yksi hevonen...”

Onko sinulle jotain mottoa? ”Kyllä!” vastaa Veikko lyhyesti ja ytimekkäästi.

Mistä haaveilet? ”Mä haaveilen siitä, että mä saisin tehdä työtä josta välitän ja jota rakastan, ja siitä, että toiset ihmiset nauttii siitä, että mä teen sitä työtä. Sitä se on ollut, mutta että se jatkuisikin myös. Ja kaikki muu, mitä mulla elämässä on, antaa mulle voimaa siihen lopputulokseen.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Teräsmiehenä mä ehtisin tekemään nopeammin asiat loppuun, mutta Batmanina mulla olisi enemmän vehkeitä tehdä ne hommat loppuun. Kissanaisena mä saisin paljon miestyövoimaa mukaani auttamaan, se tosin antaisi ehkä vähän väärän kuvan musta... Kyllä mä se Teräsmies olisin.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Tietenkin siivoisin kodin, pesisin ikkunat, tiskaisin astiat, laittaisin ruokaa... hyi mua! Tietenkin mä toivoisin, että se päivä osuisi just kuukautisten aikaan, jotta mä saisin luvan kanssa olla pahalla päällä – tai olla olematta! Mekkojahan voi pitää ilman naiseuttakin ja oon pitänytkin vähän liiankin monta kertaa kaikenlaisissa esityksissä. Eikun nyt mä tiiän! Mä ostaisin paljon Muumi-tikkareita ja vetäisin niitä vähän epäilyttävällä tavalla keskellä toria ja katsoisin, miten ihmiset reagoi... ja kertoisin kaikille kuka mä oon!”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Ottaisin mun vanhat kalenterini mukaan ja viihdyttäisin itseäni tutkimalla niitä. Evääksi pitäisi olla tomaatteja ja juomaksi kotitekoista mehua, hunajalla makeutettuna.”

Jos voisit matkustaa aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn ajankohtaan tai hetkeen, minne matkaisit? ”Kyllä mä menisin Antiikin Kreikkaan katsomaan, että mikä oli Deus ex machina. Ja katsomaan teatteria, et miten ne on saaneet silloin luotua akustiikan, jota nykyään ei pysty enää tekemään. Sen haluaisin kokea.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Kyllä

Mistä sanasta pidät vähiten? - Ei

Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus

Mikä sammuttaa intohimosi? - Onnettomuus

Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkhele

Mitä ääntä rakastat? - Kalenterin muistutusääntä

Mitä ääntä inhoat? - Kun kynsillä vedetään sukkahousuja pitkin

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Taksikuski

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Tehdastyöläinen

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Et sitten osannut sanoa EI!