Bara för dej / Lilla Teatern

Bara för dej / Helsingin Kaupunginteatteri, Lilla Teatern

Ensi-ilta 1.11. 2013, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

Ohjaus Arn-Henrik Blomqvist

Rooleissa : Jonna Järnefelt, Peter Kanerva, Sixten Lundberg, Kira-Emmi Pohtokari, Sampo Sarkola ja Jan-Christian Söderholm

 Oli jotenkin sen verran erikoinen reissu tämä, että on kirjoitettava hiukan erilainen juttukin. Toivottavasti tämä ei häiritse ketään. Tuli sitten syksyllä otettua haaste vastaan, eli lupasin mennä katsomaan teatteria på svenska. Jos Kristina från Duvemåla-musikaalia ei lasketa, niin edellisestä näkemästäni ruotsinkielisestä näytelmästä oli vierähtänyt jo 22 vuotta. 90-luvun alussa tuli nimittäin opiskeluaikoina käytyä Vaasassa ruotsin tunnilla katsomassa luokan kanssa "Möss och människor", ja silloinkin taidettiin lähteä kaupungille heilumaan  väliajalla, teatterikärpänen kun ei ollut puraissut vielä silloin. Suuria muistikuvia ei siitä visiitistä siis jäänyt, paitsi että ikuisesti tulen muistamaan sen, että näytelmässä puhutaan paitsi hiiristä ja ihmisistä, niin myös paljon erivärisistä kaniineista.

 Toiveikkain mielin lähdin siis joulun jälkeen katsomaan Lilla Teaterniin Bara för dej´tä, jonka muuten luulin olevan nimeltään "Bara för dig". Mitä eroa on dig´llä ja dej´llä? Kertokaa joku viisaampi. Yleisölämpiössä yksin istuessani minut valtasi tunne, että olen ulkomailla! Joka puolelta kuului iloista puheensorinaa (ruotsiksi tietenkin), sanoin narikan pirteille tytöille sentään reippasti "Hej!" minäkin. Umpisuomalaisena tunsin oloni jotenkin oudoksi ja ulkopuoliseksi. Pelkäsin koko ajan, että joku tulee juttelemaan minulle ja niinhän siinä kävi, että parikin rouvaa kävi kysymässä, ovatko viereiset penkit varattuja vaiko vapaita. Nyökyttelin vain. Minne katosi kaikki ruotsin sanat päästä? Ja minäkö olin se, joka kirjoitti 1989 ruotsista lukion parhaan yo-aineen ja sain siitä vielä Pohjola Nordenin myöntämän palkinnon? En uskaltanut mennä kahvion puolelle ollenkaan, koska en osannut tilata yhtään mitään. Aikani siinä istuttuani (ja käsiohjelmaa tutkittuani) alkoi huvittamaan. Nythän ollaan Suomessa! Muut varmaan ihmettelivät, että miksi siinä itsekseni hymyilen outoa hymyä. No, ruotsin kielikylvyssä kun ollaan, niin lopulta homma meni siihen, että innostuin lähettämään ystävilleni ruotsiksi tekstiviestejä ja päivittämään Facebookkiakin. Millaisia keskusteluketjuja saatiinkaan aikaan! Näin pääsin virittymään "oikealle taajuudelle" ja tottumaan siihen, että kohta kaikki on oman ymmärrykseni ja kielitaitoni varassa, sillä pian en pystyisi edes suomenkielisestä tekstityksestä tsekkaamaan, että olenko ymmärtänyt kaiken oikein...

 Jaa niin se näytelmä. Lucy Kirkwoodin kirjoittama (brittiläinen nuori käsikirjoittaja) "Bara för dej" on alkuperäiseltä nimeltään "NSFW" (Not Safe For Work). Lyhennettä käytetään tietyillä nettisivuilla syystä, että sivut sisältävät kuvamateriaalia, joita ei ole soveliasta tutkailla työaikana. Aluksi tapahtumat sijoittuvat miestenlehti Alfan toimitukseen. Hehkeä kansikuvatyttö herättää keskustelua, sillä on selvinnyt, että tyttö onkin vasta 14-vuotias ja tieto tästä tulee keneltäkäs muulta kuin tytön isältä. Soppa vaatii kunnon keskustelun, ja isä kutsutaan paikalle selvittämään asiaa. Sampo Sarkola on melkoisen lipevänoloinen kaveri päätoimittaja Albertina. Tekstissä pysyin hyvin kärryillä, tosin välillä jäin miettimään jotain outoa sanaa, jolla ei ollut itse tarinan kannalta mitään merkitystä ja sanaa liikaa pähkäillessäni juttu meni eteen päin. Komediahan tämä on, kaikkia vitsejä en ihan hiffannut mutta nauroin kyllä muiden mukana sujuvasti. Huvittavaa oli etenkin kuvaaja-Samin (Jan-Christian Söderholm) piileskely säkkituolin alla isän tuloa odotellessa. Sopimukseen päästään, mutta millaisin keinoin? Moraalia punnitaan puolin ja toisin.

Isä (Sixten Lundberg) ja Albert (Sampo Sarkola) / (c) Tapio Vanhatalo, HKT

Väliajan jälkeen ollaan siirrytty miestenlehtiosastolta Glam-naistenlehden toimitukseen, jossa päätoimittajana liehuu Jonna Järnefelt. Aiemman kohun saattelemana kuvaaja-Sam on hakemassa työtä lehdestä, ja työhaastattelusta muodostuukin melkoinen. Päätoimittaja Miranda on aikamoinen ilmestys, kallis käsivoide tuoksuu katsomossa saakka. Aika kyseenalaisia keinoja työnhaussa näyttäisi olevan, ja mieleen herää kysymyksiä, että kumpi oikein onkaan niljakkaampi tapaus, Albert vaiko Miranda? Melkoista ihmisten esineellistämistä. En ymmärrä taaskaan jotain yksittäistä sanaa, ja tässä tapauksessa sillä oli vielä merkitystäkin. Jäi kaivelemaan! Ruotsinkielisestä maailmasta (H.I.F.K.-viiristä huolimatta) minut tempaisi pois yllättävä Marja-Liisa Kirvesniemi-kohtaus, ja taas huomasin olevani Suomessa.

Miranda (Jonna Järnefelt) ja Sam (Jan-Christian Söderhom) / (c) Tapio Vanhatalo

Näytelmän sanotaan ruotivan raadollista mediamaailmaa ja tätä nykymeininkiä, jossa mikään ei tunnu olevan aitoa tai rehellistä. Ehkä minulta jäi jotain olennaista tajuamatta, mutta mielestäni näytelmä loppui vähän kesken. Lopullista pointtia en oikein ymmärtänyt. Pysyin kyllä kärryillä siinä, että missä kulloinkin mennään ja mitä lavalla tapahtuu, mutta se punainen lanka katosi käsistäni hyvästä yrityksestä huolimatta. Olisi muuten ollut mielenkiintoista nähdä Albert ja Miranda keskustelemassa keskenään, siitä olisi muotoutunut melkoinen "battle". Niin ja nettihän on täynnä monenmoista materiaalia, parin klikkauksen päässä. Totuus on tarua ihmeellisempää siis.

 Mielenkiintoinen kokemus tämä kuitenkin oli kaikkine hulluine ajatusleikkeineenkin, ja ehdottomasti aion jatkossakin harrastaa hiukan aivojumppaa ruotsinkielisen näytelmän parissa. Suosittelen samaa muillekin, pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja rohkeasti kokeilemaan jotain erilaista! Se palkitsee.

Bara för dej saa kolme tähteä ***.

(näin esityksen pressilipulla)