Ensi-ilta 12.6. 2013 , kesto noin 2,5h väliaikoineen
Käsikirjoitus ja ohjaus Heikki Vihinen
Rooleissa : Otto Kanerva, Mikko Rantaniva, Pepe Johansson, Ari Kankaanpää, Seija Hurskainen, Anette Ekholm ja Sanette Sevón
Bändi : Tommi Rautiainen (rummut), Kari Vehkaluoto (basso), Seppo Helin (koskettimet) ja Ari Kankaanpää (kitara)
Taustaa : Juice Leskisen (1950-2006) eloa tarkastellaan niin lyhyiden välähdyksien kuin tietenkin musiikin keinoin. Musikaalin bändin kapellimestarina toimii Ari Kankaanpää, joka oli myös Juicen pitkäaikainen ystävä ja hän on sovituksissaan halunnut kunnioittaa kappaleiden henkeä. Mukana menossa myöskin herrat Pate Mustajärvi ja Martti Syrjä... ja Jumala ja Pyhä Pietarikin näyttäytyvät!
Plussaa : Otto Kanerva ei tee suoraa näköiskuvaa Juicesta eikä yritä laulullisesti häntä imitoida, mutta silti hän onnistuu roolissaan ja tekee työnsä herkästi ja pienin vivahtein. Juice latelee usein hyvin sarkastisia kommentteja aiheeseen kuin aiheeseen, ja niistä irtoaa vähän huumoriakin. Mielenkiintoinen käänne tapahtui meidän esityksessämme heti alkumetreillä. Pate (Mikko Rantaniva) ja Martti (Pepe Johansson) saapuivat lavalle uhoamaan, ja esitys keskeytetäänkin sitten vartiksi lähes välittömästi. Mieletön kaatosade nimittäin yllätti juuri silloin, repliikeistä ei saanut mitään selvää ja yhtä yleisön edustajaa kovasti tuntui säälittävän miesten kastuminen, sillä yleisön joukosta huudettiin kovaa "Menkää suojaan ja pidetään pieni tauko." Jätkät tekivät työtä käskettyä ja menivät sateensuojaan, osa rekvisiitasta hilattiin myös katoksen alle. Varsinaista lavastustahan ei ollut, sillä lavalla oli vain iso nahkainen nojatuoli ja muutamia tyhjiä kaljakoreja ja -pulloja, bändi ja taustalla keikkabussi. Sateen laannuttua jatkettiin, ja etenkin Patella oli niin rouheeta menoa, ettei voi muuta sanoa kuin "voi jumalaare!" Melkoiset elkeet... Bändi soitti todella hyvin ja soundit olivat kohdallaan, laulupuoli toimi kaikilla myös oikein hyvin. Biiseistä kuultiin muutama oudompikin kipale ja niitä tunnetuimpiakin tietysti. Yleisö lauloi mukana ja keinui musiikin tahtiin etenkin "Norjalaisen villapaidan" soidessa. Omaksi suosikikseni nousi vähän yllättäen "Outoon valoon". Yleisö tykkäsi kovasti näkemästään, sillä loppuaploodit irtosivat seisaaltaan ja tämä on aika harvinainen näky etenkin kesäteatterissa.
 |
| Martti, Juice ja Pate (Pepe Johansson, Otto Kanerva ja tässä kuvassa ja ensimmäisissä esityksissä Janus Hanski) / kuva Erkki Helin |
Miinusta : Tarina oli jotenkin köyhä, jälleen kerran. Irrallisia pätkiä sieltä sun täältä ja aiheeseen sopivaa biisiä siihen väliin sitten. Vaimon rooli ihmetytti aika tavalla, tyttönen ei sopinut kuvioon mielestäni oikein kunnolla, vaikka todella komeasti Anette Ekholm lauloikin. Liikaa oli myös keskustelua Jumalan (Ari Kankaanpää) ja Pyhän Pietarin (Mikko Rantaniva) kanssa. Olisin toivonut vähän syvempää pureutumista Juicen elämään, muutakin kuin baarien luettelemista ja nojatuolissa istuskelua. Musiikkipuoli kyllä pelasti paljon, sillä se toimi lähes täydellisyyttä hipoen huonohkoista sääolosuhteista huolimatta. Kosketinsoittajan asuvalinta mietitytti myös hiukan. Jos sen oli tarkoitus olla hauska, niin meni kyllä metsään ainakin minun silmissäni.
Muuta : Aikaisempina vuosina Sappeella huseerasi Eurooppa Nelonen ja näyttelijät toimivat usein lipunrepijöinä ja väliajalla paitoja ja käsiohjelmia myymässä. Nyt kukaan ei toivottanut portilla tervetulleeksi, lippuja ei edes katsottu ja muutenkin jäi vähän sellainen outo maku suuhun tästä visiitistä, noin niin kuin järjestelyiden puolesta. Esitys itsessään oli oikein hyvää keskitasoa ja varmasti löytää yleisönsä. Minullakin kun oli aiemmat Juice-musikaaliversiot näkemättä kokonaan.
Juice - taiteilijaelämää saa Teatterikärpäsen käsittelyssä kolme tähteä ***.
ps. Tapasin ennen esitystä Mikko Rantanivan. Haastattelu luvassa siis lähiaikoina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).