maanantai 1. lokakuuta 2012

Kalevala / vierailuesitys

Kalevala / vierailuesitys Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä

Kesto noin 2h väliaikoineen

Käsikirjoitus Kari Puumalainen ja Tiina Puumalainen

Ohjastus (näin lapussa luki..) Tiina Puumalainen

Rooleissa Mikko Kivinen, Tom Lindholm ja Esko Roine

Taustaa : "Kaikki mitä olet halunnut tietää kansalliseepoksesta mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä" eli kolme näyttelijää esittää pikakelauksella Kalevalan alle parissa tunnissa, ja tulee siinä esitettyä vähän Seitsemää veljestäkin ja Tuntematonta sotilasta lisäksi.

Plussaa : Jaa-a, mistäköhän sitä aloittaisi. Tässä oli niin paljon kaikenlaista. Näyttelijät olivat kyllä mainioita, jokainen niin omalla tavallaan hyvä ja erilainen. Esko Roine sai kunnian esittää Väinämöistä, ja välillä luultiin lavalla olevan Vanamon ja Kolmosenkin. Roine esitti myös Elias Lönnrotia, ja mielenkiintoisia olivatkin aikanaan runojen ja laulujen keruumatkat. Väki alkoi pistellä omiaan kun kuuli, että tiedoista maksetaan hyvin ja siksi Kalevala on niin sekava paketti! Uusia murresanoja löytyi ja itkuvirsiä. Hauska pointti oli se, että "Pohjolan pidot" tuli jo toistamiseen parin päivän sisällä. Hittiainesta siis! Mikko Kivinen oli mm. Kyllikki (sekoitus Tuksua ja Outi Heiskasta) ja Pohjolan isäntä, ja tietysti myös Paavo Väyrynen. Tom Lindholm oli varsin viehko naisrooleissaan, joista yksi toi mieleeni lukioaikaisen ruotsinopettajani. Hahmoista hillittömin oli Lieto Lemminkäinen, joka miekka tanassa paineli kultaisissa housuissaan kutrit suorina pitkin maita ja mantuja. Itselläni tuntui, että kohta katkeaa verisuoni päästä liiasta nauramisesta. Hauska oli kuunnella miesten keskinäistä sanailua, välillä ei selkeästi menty ihan käsikirjoituksen mukaan ja pokka petti useampaankin otteeseen. Yleisökin pääsi osallistumaan, halusi tai ei. Yleisön joukosta haettiin eräs nainen esittämään Sampoa, ja muu yleisö jaettiin kolmeen osaan. Kiihtyvän musiikin tahdissa minun katsomopätkäni hoki sitten kauralaaria. Kyllähän tässä tuli Kalevalan keskeisimmät tapahtumat käytyä läpi, vaikka ylimääräistäkin oli joukossa paljon.

Miinusta : Ylimääräistä tosiaan. En tiedä mitä tekoa oli alun tietokilpailulla, Sankarit-biisin laulattamisella ja sankarikilpailulla tämän kanssa. Komeasti Esko Roine lauloi My wayn, mutta ajantäytteeksi vain. Sananmuunnokset ihmisten niminä ei tässä toiminut, ei sitten millään. Aika kulunutta. Jotenkin myös meininki lässähti väliajan jälkeen, ja näytti siltä että välillä lavalla oli hauskempaa kuin katsomossa. Loppukin tuli todella yllättäen, Sampoa lähdettiin ryöstämään ja se siitä sitten. En tiedä kauan miehet ovat tätä jo esittäneet ja paljonko esitys on alkuperäisestä matkan varrella muuttunut, mutta minulle kaikki jutut eivät oikein toimineet.

Muuta : Hämärtyvään syysiltaan tämä toimi kyllä oivallisena piristysruiskeena miinuksistaankin huolimatta, nauruterapiaa lähdettiin hakemaan ja sitä kyllä saatiin. Katsomosta poistui sangen tyytyväistä porukkaa.

Kalevala saa Teatterikärpäseltä neljä tähteä ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).