lauantai 30. kesäkuuta 2012

Niskavuoren nuori emäntä / Hauhon Niskavuori Näyttämö

Niskavuoren nuori emäntä / Hauhon Niskavuori Näyttämö, Vitsiälän lavan pihapiiri


Ensi-ilta 28.6. 2012, kesto noin 2 h väliaikoineen

Ohjaus Neea Viitamäki

Rooleissa Tomi Nevala, Terhi Björklund, Tero Nurmi, Saila Mathlin, Miia Huupponen, Kylli Kylliäinen, Anne Salakka, Heidi Helkiö, Sirpa Malmberg, Miikka Anttila, Timo Maula, Emmi Tapola ja Juha Rehuttu

Taustaa : Hella Wuolijoen klassikko yleisön pyynnöstä ohjelmistossa viidentoista vuoden tauon jälkeen. Niskavuorelle on naitu nuori emäntä ja Juhani-isännästä on tullut valtionpäivämies, kaiken pitäisi siis olla hyvin. Loviisan maailma kuitenkin romahtaa kun Juhanin suhde Malviina-meijerskaan paljastuu. Hän pakenee lapsensa kanssa tilalta, muttei kuitenkaan sorru äärimmäisiin ratkaisuihin vaan palaa takaisin. "Täytyyhän meidän järjestää elämämme niin, että pystymme sen kunnialla loppuun viemään". Loviisasta kasvaa vahva emäntä taloon, hän kovettaa itsensä, se on hänen selviytymiskeinonsa elämässä. Arvostusta hän saa, mutta saako rakkautta?

Plussaa : Miljöö oikein hieno, keskellä kauneinta hämäläistä maalaismaisemaa ! "Tiedän paikan armahan" lähti soimaan ja se sopi oikein hyvin alkuun. Mielestäni kaikki näyttelijät selvisivät hienosti rooleistaan, pientä hienosäätöä ehkä kaipaisin etenkin äänenkäyttöön, sillä moni puhui suhteellisen hiljaa ja muutama taas kovemmalla äänellä ja se korostui liikaa. Roolitöistä pidin eniten Loviisasta (Terhi Björklund), alun viattoman onnellisesta nuoresta neidosta kasvoi jämäkkä nainen ja hän teki mielestäni ehjimmän roolin. Saila Mathlin oli myös oikein passeli Heta. Kylli Kylliäisen vanhaemäntä oli hellyttävä villasukissaan. En tiedä oliko Saaroisten isännän, eli Loviisan isän rooli tarkoitettu niin koomiseksi, mutta parhaat naurut Miikka Anttilan rooli kyllä kirvoitti KAS!-tokaisuillaan ja piiloutumisillaan. Esityksessä otettiin myös fyysistä kontaktia aika tavalla, Iso-Martin (Miikka Anttila myös) tulo ikkunasta Malviinan (Anne Salakka) kimppuun oli yllättävänkin rajuotteista, ja monenlaista tappelua ja painimista oli myöhemminkin luvassa niin että viinapullot lensi ja tuolit kaatuilivat. Pidin kyllä itse tuosta rajummasta toiminnasta, mutta joitakin se saattaa katsomossa hirvittää...? Puvustus oli muuten todella onnistunut, siitä iso plussa! Lopussa lisää koomisuutta toi vallesmannin ja herrassyötingin saapuminen paikalle vaimoineen, melkoista iloittelua ja "Titta på spegeln!" oli aika legendaarinen kommentti.

Miinusta : "Tiedän paikan armahan" olisi riittänyt instrumentaaliversiona,minusta laulaminen oli vähän turhaa. Jotenkin myös tuntui, että joku oli koko ajan juoksemassa nurkan taakse. Mitään suurempia miinuksia en tästä löytänyt, hyvin sujuva esityshän tämä oli ja luontevia näyttelijöitä.

Muuta : olin katsomassa kenraaliharjoituksia päivää ennen ensi-iltaa, joten varmasti myöhemmässä vaiheessa hienosäätöäkin on tehty ja esitys on vähän erilainen toistojen myötä. Aina plussaa siitä, että harrastajanäyttelijät jaksavat meille tätä tehdä, rakkaudesta teatteriin! Tämä varmasti löytää yleisönsä, suosittelen kyllä!

Teatterikärpäseltä neljä tähteä Niskavuoren nuorelle emännälle ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).